KL

Toinen viikonloppuvapaa vietettiin Kuala Lumpurissa. Matka oli enemmän tai vähemmän mutkasia täynnä. Kaikki alkoi matkustuksella. Päätettiin olla nohevia ja säästää RM 13.20 (eli n. 4e) matkustamalla Bethanyn jalkapallojoukkueen kanssa. Heillä oli sopivasti peli KL:ssa, niin päästiin samaa matkaa. Julkisella bussilla matka olisi kestänyt n. 3h. Meillä matka taas kesti n. 7h. Päästiin kyllä kaupungin rajan yli n. kolmessa tunnissa, kunnes bussikuski missasi oikean liittymän ja päädyttiin ruuhkaan. Seistiin yhden Shellin edessä varmaan 2h... Alun perin meidän piti olla hostellilla n. klo 20 maissa. Perille päästiin kuitenkin puolen yön aikaan. Asuttiin ihan siistissä hostellissa 5hlö:n huoneessa, jonne laitettiin vielä kuudennelle patja lattialle. Kylppäritila oli yhteishyvä.

Perjantaina ei sattuneista syistä ehditty tekemään oikeastaan muuta kuin syödä illallista. Syötiin tandoorikanaa ja naanleipää. NAM! Hyvää oli! Yö oli melko vähäuninen; sänky vinkui vielä enemmän kuin Bethanylla (jos mahdollista) ja kaikki äänet käytävältä kantautuivat huoneeseen.

Lauantai oli tehokas shoppailupäivä. Pyörittiin enimmäkseen Times Squerilla; järjettömän suuri kauppakeskus! Katsastettiin siitä vain murto-osa. Oli muuten ensimmäinen kauppakeskus, jossa olen nähnyt huvipuiston... intresting... Illalla käytiin katsastamassa Twin towersit. Oli kyllä todella vaikuttava näky. Matkaa jatkettiin china townissa sijaitsevaan Reggae -baariin. Päästiinpä keikuttamaan lanteita ja vetreyttämään edellisen viikon treeneistä ja kaupungissa kävelystä jumiutuneita jalkoja.

 Twin Towers

 Ukko valmistaa rotia, jota syötiin aamupalaksi

 Reggae Bar KL with Sarah

 Puisto tornien edustalla

 Cookie Monster -cupcakes!!!

Sunnuntaina bussi Teluk Intaniin (Simpang Empatin bussi oli loppuunmyyty) lähti kolmelta. Sitä ennen ehdittiin vielä shoppaamaan, ja minäkin löysin vihdoin olkalaukun hajonneen tilalle. Maisteltiin myös taivaallista Oreo-juustokakkua... oijoi...

Kuala Lumpur on siitä kiva kaupunki, että sielltä tuntuu löytyvän kaikenlaista. Meillä aikaa tosin riitti vain ostarilla ja china townissa pyörimiseen, niin ja tornit :). Täytyy päästä uudestaan! Jos ei tällä reissulla, niin sitten seuraavalla! Tähän maahan tulen kyllä toistekin! Paluumatka sujui muuten hyvin; bussissa huomattiin, että Elinan kainalosauvat jäivät hostellille, ja Teluk Intanista Simpang Empatin bussissa istuttiin puolen tunnin sijaan reilu tunti... nooh, päästiin kuitenkin perille :)

Byee <3
Sofia

Normipäivä

Ensimmäinen so called työviikko on nyt ohi. Mukavasti on mennyt ja kaikenlaista pientä arjen piristäjää on mahtunut matkalle mukaan. Tavallinen päivä täällä alkaa meillä herätyskellon sulosointuihin klo 6:15, 6:30 ollaan valmiina juoksuvaatteet ja lenkkarit jalassa ja ravataan Bethanyn pihaa ympäri. Yhteen kierrokseen menee n. 4 minuuttia, joten jo puolen tunnin juoksu on melkoinen pinnistys vähäisen maisemanvaihtelun vuoksi. Lisäksi nestehukka vaivaa lähes koko ajan, etenkin aamuisin. Aamulenkin jälkeen seuraavat perus aamutoimet suihkuineen ja kaurapuuroineen (luomukaurahiutaleista! Omnom!) Klo 8:00 koko henkilökunta vapareineen kokoontuu "konferenssitilaan" aamuhartauteen. Siellä lauletaan muutama laulu englanniksi ja malain kielellä. Tai no... lauletaan ja lauletaan... tavallisesti pastori rämpyttää kitaraa yhdessä sävellajissa ja porukka laulaa toisessa, eli laulujen lopputulos on melko kakofooninen. Laulujen jälkeen pastori raamatusta luetaan pari kohtaa ensin malaiksi ja sitten englanniksi, minkä jälkeen pastori kertoo jonkin nokkelan tarinan. Tällä viikolla mieleen jäi erityisesti tarina uskovaisesta leijonasta... muita en sitten muistakaan, aamuhartaudessa meinaa nimittäin pää aina nuokkua enemmän tai vähemmän... 8:30 on oppilaiden aamukävely, johon emme ole osallistuneet kovin montaa kertaa, 8:45 alkaa aamujumppa. Yleensä pötkötellään ysiin asti, jolloin aloitetaan hommat. Torstaina vedettiin Elinan kanssa aamujumppa, joka oli melkolailla erilainen kuin aikaisemmin vedetyt täällä. Oli tosi kivaa saada oppilaat innostettua mukaan ja saatiin jopa kiitosta yhdeltä opettajalta!

 Jeps, eli 9:00-10:00 on töitä, johon voi sisältyä luokissa avustamista (=ei tehdä paljon mitään), SNU:ssa ollaan aika paljon (Special Needs Unit). He treenaavat Special Olympicseihin; pallonheittoa ja kävelyä. Liikuntatunnit ovat aika lailla erilaisia kuin Suomessa; täällä aina yksi oppilas kerrallaan tekee suoritteen (heittää 5 palloa) jolloin muut kököttävät maassa ja odottavat vuoroaan...tosi tehokasta... Muita aktiviteetteja meillä on yksilöfysioterapia kuivalla ja altaassa, maalaus, soft playroom jne. Yksilöfysiot ovat parasta! Terapiatilat ovat jokseenkin erilaiset kuin Suomessa, plinntejä on kokonaista 0, eli terapia suoritetaan lattialla pehmeillä matoilla.

 10:00-10:30 on tea break, 10:30-12:00 töitä, 12:00-13:00 lounas, 13:00-15:00 töitä. Usein aikataulut muuttuvat; terapoitava henkilö ei syystä tai toisesta tule terapiaan - yleensä tärkeämpien asioiden, kuten pallonheittoharjoittelun vuoksi... hohhoijjaa.. No, kukin taklaa tavallaan :) Eli työpäivät ovat melko lekoisia, ja täällä meininki on muutenkin melko rentoa. Mikään ei ole niin justiinsa - toisin kuin Suomessa. Työpäivän jälkeen on melkoinen väsymys, joka pakottaa ottamaan pienet nokoset. Häräilyn jälkeen yleensä treenaan. Tällä viikolla lähinnä liikesarjoja, joiden parissa vierähtää yleensä 1,5h. Muuta liikuntaa on vesijuoksu rintalastaan yltävässä vedessä - ja muu vesijumppailu. Tilat liikkumista varten ovat kyllä hyvät! Halli on juuri riittävän iso, että mahtuu tekemään kaikki liikesarjat ilman, että joutuisi kolauttelemaan seiniä tai muita ihmisiä. Lämpimässä on muutenkin tosi hyvä vääntää, vaikka nestettä haituu melko livakkaan tahtiin.... Uima-allas meillä on ihan tässä vieressä myös...voisi tosin olla hitusen syvempi, mutta hienoa on, että saadaan ylipäätään käyttää sitä!

Onneksi välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Mukavia ja vähemmän mukavia. Mukavaa on, kun vaparit tekevät yhdessä asioita. Tällä viikolla mm. kokattiin yhdessä illallista; pastaa(!!!) ja tomaattikastiketta! NAM! Oli tosi hyvää kaiken riisin ja tulisen pöperon jälkeen. Illalla Marika pesi lattian keittiössä. N. vartin päästä hän meni uudestaan, ja kas, kissat olivat päässeet sinne, syöneet roskia ja koko keittiö oli yltäpäältä veressä. Oli mirri vissiin vähän löukannut itsensä... Siitäpä sitten siivousta alkaen n. iltakymmeneltä. Jipii. Itse en vain oikein kyennyt hommaan, pakeni omat veret sen kaiken kissaveren näkemisen vuoksi... musta ei taidakaan tulla kirurgia...

 Eilen pelattiin yhdessä rähmäpalloa koriskentällä. Oli tosi hauskaa! Ainoa ikävä juttu oli, kun Elina nyrkäytti nilkkansa. Päästiinpä testaamaan ensiaputaitojamme, ja täytyy sanoa, että KKK on hallussa!

Ollaan lähdössä KL:ään viettämään viikonloppua. Toivottavasti Elina pystyy vähän kävelemään mukana. Ihanaa päästä shoppaamaan ja vähän nollaamaan. Ja ennen kaikkea saa pitää polvet ja olkapäät paljaana! Ja KL:ssä meitä tuskin tuijotetaan samalla tavalla kuin täällä... täällä nimittäin ollaan ainoot valkoiset...

Selvyyttä(?) ja pala paratiisia

Esimmäinen viikko Malesiassa alkaa olla takanapäin. Meitä alkuun hämmentäneet lukujärjestykset alkavat huomenna, mikä käytännössä tarkoittaa meidän töiden alkamista. Tähän mennessä ollaan oikeastaan vaan hengailtu ja tutustuttu paikkoihin.

Vapaaehtoistyöntekijöille on omat tilat koulun yläkerrassa. Sieltä löytyy huoneita, ja jokaista kahta huonetta kohden on kylpyhuone. Keittiö on yhteinen - mukava tila, jossa sohvia ja muutenkin aika lokoisaa.Pyykit saa myös pestyä ihan jopa pyykkikoneessa..... TOSIN.... Meidän huone on alakerrassa, "jumppasalin" yhteydessä. Huone on iso; 5 kerrossänkyä, jotka nitisevät ja vinkuvat sen verran äänekkäästi, etten enää edes yritä nukkua ilman korvatulppia. Tällä hetkellä ollaan huoneessa keskenämme. Huoneen "eteinen" on sama kuin vessan/kylppärin aula. Meillä on myös keittiö huoneen vieressä, mikä on loistojuttu. Tosin se on paljon kolkompi kuin yläkerran keittiö. Muuten tässä ei olisi mitään valitettavaa, mutta "meidän" vessaa käyttävät myös kaikki koulun oppilaat...eli iltapäivään meneessä "eteisessä" on niin järkyttävä haju, että täytyy napata keuhot täyteen ilmaa huoneeseen mennessä.

Ensimmäinen viikonloppu vietettiin Pangkorin saarella. Hyvä juttu on, että vapaaehtoistyöntekijät saavat lähteä jo klo 12 perjantaisin vapaa-ajan viettoon. Päästiin siis ajoissa saarelle; 0,5h bussilla Teluk Intaniin, Teluk Intanista 1h bussilla Lumputiin ja Lumputista 0,5h lautalla Pangkoriin. Oli ihmeellistä nähdä pitkästä aikaa muitakin valkosia ihmisiä. Ja sai vihdoinkin pitää olkapäät ja polvet paljaina!! Pangkorin saari on yksi Malesian paratiisisaarista, pienin ja rauhallisin. Muihin saariin verrattuna Pangkorin saarella lomailevat myös paikalliset ihmiset. Vihreää kasvillisuutta, Intian valtameri, rauhallinen piitsi, hyvää ruokaa...(ja ihan ok, hostelli-camp-huone), mitä sitä muuta voisi toivoa? Tottakai meidän piti heti päästä UIMAAN! Vesi oli aivan tajuttoman lämmintä - ihanaa! Lauantai vietettiin suurimmalta osin rannalla uiden ja rentoutuen ensin auringon alla ja myöhemmin puun varjossa. Puun alle olisi vissiin pitänyt mennä hiukan aikaisemmin... suojakertoimista huolimatta on kesän ensimmäiset auringonpolttamat saatu harteille. Illemmalla tavattiin rannalla joukko paikallisia, jotka kutsuivat meidät illalla grillaamaan rannalle. Sinnehän me sitten mentiin, ja en olisi voinut kuvitellakaan, miten hyvältä oikea kanankoipi maistuu kaiken riiisin ja nuudelin jälkeen!! NAM!! Grillissä paistui myös simpukoita ja nakkeja. Simpukat olivat yllättävän hyviä, tosin piti pyytää hieman paikallista apua niiden avaamiseen. Myöhemmin saatiin jopa KAKKUA! Mukana oli nimittäin yksi 8-vuotta täyttävä tyttönen, ja oli hänen syntymäpäivänsä. Aivan mahtava ilta!


Pangkorin saarella oli kasvillisuuden lisäksi myös jonkin verran faunaa näkyvillä. EKAT APINAT!! Oli tosi hauskoja otuksia, liukuivat sähköjohtoja pitkin jne. Lisäksi ollaan bongattu muutamia tukaanin näköisiä lintuja.

Huomenna tosiaan alkaa työt ja täyspainoinen treeniohjelma! 

Kuvia lisäilen kunhan saan ne koneelle tuikattua :)



Byee,
Sofia

Reissussa rähjääntyy

Bethany Home. Täällä sitä nyt ollaan. Matka tänne oli enemmän tai vähemmän jännitystä täynnä. Ensimmäiset jännityksen tunteet tulivat Helsinki-Vantaan kentällä, kun check-in –virkailija totesi, että mun passi ei ole tarvittavaa puolta vuotta enää voimassa. Omalla vastuulla sain kuitenkin lähteä. Amsterdamin kentällä käytiin hakemassa jatkolentoja varten borading passit ja vähän shoppailua… Lento Amsterdamista Guanzchouhun…vai mites se nyt kirjoitetaan… oli pitkä. ”Yöllä” nousi kuume, joka tosin ”aamulla” laski buranan myötä… Kiinassa kuultiin, että Amsterdamissa oli ollut pommiuhka samana päivänä, kun me sieltä lähdettiin. Onneksi kuultiin siitä tosiaan vasta Kiinassa! Alkuperäisen parin tunnin vaihtoajan sijaan täytyikin pistää juoksuksi, jotta ehdittiin Kuala Lumpurin koneeseen, kiitos erittäin nopeiden (NOOT) turvatarkastuksien… Kuala Lumpurin kentällä todettiin, että Marikan rinkka ei tullut samaa matkaa muiden rinkkojen kanssa. Tämä aiheutti tiettyjä lisätoimenpiteitä… Kuala Lumpurin kentältä lähdettiin bussilla Pudurayan asemalle. Bussiyhtiöiden tyypit ovat melkoisen tyrkkyjä. Joka suunnasta kysyttiin mihin matka etc… Matka kesti noin tunnin, jonka aikana tuli enimmäkseen nukuttua. Bussikuski onneksi ilmoitti, millä pysäkillä haluaa päästä meistä eroon. Pudurayassa saatiin taas miettiä, mihin suuntaan seuraavaksi. Bussipysäkki oli onneksi lähellä bussiasemaa, Pudu Station, joka bongattiin yhteistyöllä parin muun länkkärin kanssa. Tottakai bussi Teluk Intaniin oli juuri lähdössä, kun saavuttiin bussiasemalle. Eli missattiin se – eihän meillä siinä vaiheessa ollut lippujakaan. Seuraava bussi lähti parin tunnin päästä, klo 17. Tässä välissä ehdittiin tehdä vähän hoitamaan ravitsemuspuolta.. tosin nälkä ei reissussa ehtinyt tulla missään vaiheessa, pikemminkin tuntui, että mehän syödään koko ajan..

Bussi Teluk Intaniin lähti, ei 17:00 vaan ehkä 17:25 (aikataulut ei vissiin tässä maassa ole niin justiinsa). Matka oli vähintään yhtä hulppea kuin Lintsillä ikään. Välillä pysähdytiin vartiksi johonkin ja toisaalta matkustajia hyppäsi vauhdissa ulos. Muuten matka oli erittäin pomppuisa; parinkymmenen sentin ilmalennot matkan aikana tulivat kyllä tutuksi. Nikamamurtumilta kuitenkin vältyttiin ja pomput pitivät hyvin hereillä. Lopulta kun jokskus 3,5h jälkeen kuski huitoi meidät ulos, tuli seuraava yllätys: rinkkojen kuljetuksesta pitikin maksaa 10ringua erikseen… Vähän tuntui, että oli kusetuksen makua, mutta kuskin äänensävy oli sitä luokkaa, ettei viitsitty jäädä vastustelemaan…

Bethany Home on ihan bussipysäkin vieressä. Pimeällä oli hiukan orpo ja eksynyt olo vieraassa paikassa. Ihmisiäkin löytyi juuri ennen kun meinattiin ruveta soittelemaan. 

Tässä tämmönen startti tälle matkablogille. Paikoista ja itse työstä tulee kuvausta myöhemmin :)

Tämän päivän kohokohta: 30min uinti/vesijuoksu poolissa, jossa vettä about rintalastaan asti :)

Byee <3,

Sofia