Reissussa rähjääntyy

Bethany Home. Täällä sitä nyt ollaan. Matka tänne oli enemmän tai vähemmän jännitystä täynnä. Ensimmäiset jännityksen tunteet tulivat Helsinki-Vantaan kentällä, kun check-in –virkailija totesi, että mun passi ei ole tarvittavaa puolta vuotta enää voimassa. Omalla vastuulla sain kuitenkin lähteä. Amsterdamin kentällä käytiin hakemassa jatkolentoja varten borading passit ja vähän shoppailua… Lento Amsterdamista Guanzchouhun…vai mites se nyt kirjoitetaan… oli pitkä. ”Yöllä” nousi kuume, joka tosin ”aamulla” laski buranan myötä… Kiinassa kuultiin, että Amsterdamissa oli ollut pommiuhka samana päivänä, kun me sieltä lähdettiin. Onneksi kuultiin siitä tosiaan vasta Kiinassa! Alkuperäisen parin tunnin vaihtoajan sijaan täytyikin pistää juoksuksi, jotta ehdittiin Kuala Lumpurin koneeseen, kiitos erittäin nopeiden (NOOT) turvatarkastuksien… Kuala Lumpurin kentällä todettiin, että Marikan rinkka ei tullut samaa matkaa muiden rinkkojen kanssa. Tämä aiheutti tiettyjä lisätoimenpiteitä… Kuala Lumpurin kentältä lähdettiin bussilla Pudurayan asemalle. Bussiyhtiöiden tyypit ovat melkoisen tyrkkyjä. Joka suunnasta kysyttiin mihin matka etc… Matka kesti noin tunnin, jonka aikana tuli enimmäkseen nukuttua. Bussikuski onneksi ilmoitti, millä pysäkillä haluaa päästä meistä eroon. Pudurayassa saatiin taas miettiä, mihin suuntaan seuraavaksi. Bussipysäkki oli onneksi lähellä bussiasemaa, Pudu Station, joka bongattiin yhteistyöllä parin muun länkkärin kanssa. Tottakai bussi Teluk Intaniin oli juuri lähdössä, kun saavuttiin bussiasemalle. Eli missattiin se – eihän meillä siinä vaiheessa ollut lippujakaan. Seuraava bussi lähti parin tunnin päästä, klo 17. Tässä välissä ehdittiin tehdä vähän hoitamaan ravitsemuspuolta.. tosin nälkä ei reissussa ehtinyt tulla missään vaiheessa, pikemminkin tuntui, että mehän syödään koko ajan..

Bussi Teluk Intaniin lähti, ei 17:00 vaan ehkä 17:25 (aikataulut ei vissiin tässä maassa ole niin justiinsa). Matka oli vähintään yhtä hulppea kuin Lintsillä ikään. Välillä pysähdytiin vartiksi johonkin ja toisaalta matkustajia hyppäsi vauhdissa ulos. Muuten matka oli erittäin pomppuisa; parinkymmenen sentin ilmalennot matkan aikana tulivat kyllä tutuksi. Nikamamurtumilta kuitenkin vältyttiin ja pomput pitivät hyvin hereillä. Lopulta kun jokskus 3,5h jälkeen kuski huitoi meidät ulos, tuli seuraava yllätys: rinkkojen kuljetuksesta pitikin maksaa 10ringua erikseen… Vähän tuntui, että oli kusetuksen makua, mutta kuskin äänensävy oli sitä luokkaa, ettei viitsitty jäädä vastustelemaan…

Bethany Home on ihan bussipysäkin vieressä. Pimeällä oli hiukan orpo ja eksynyt olo vieraassa paikassa. Ihmisiäkin löytyi juuri ennen kun meinattiin ruveta soittelemaan. 

Tässä tämmönen startti tälle matkablogille. Paikoista ja itse työstä tulee kuvausta myöhemmin :)

Tämän päivän kohokohta: 30min uinti/vesijuoksu poolissa, jossa vettä about rintalastaan asti :)

Byee <3,

Sofia