Normipäivä

Ensimmäinen so called työviikko on nyt ohi. Mukavasti on mennyt ja kaikenlaista pientä arjen piristäjää on mahtunut matkalle mukaan. Tavallinen päivä täällä alkaa meillä herätyskellon sulosointuihin klo 6:15, 6:30 ollaan valmiina juoksuvaatteet ja lenkkarit jalassa ja ravataan Bethanyn pihaa ympäri. Yhteen kierrokseen menee n. 4 minuuttia, joten jo puolen tunnin juoksu on melkoinen pinnistys vähäisen maisemanvaihtelun vuoksi. Lisäksi nestehukka vaivaa lähes koko ajan, etenkin aamuisin. Aamulenkin jälkeen seuraavat perus aamutoimet suihkuineen ja kaurapuuroineen (luomukaurahiutaleista! Omnom!) Klo 8:00 koko henkilökunta vapareineen kokoontuu "konferenssitilaan" aamuhartauteen. Siellä lauletaan muutama laulu englanniksi ja malain kielellä. Tai no... lauletaan ja lauletaan... tavallisesti pastori rämpyttää kitaraa yhdessä sävellajissa ja porukka laulaa toisessa, eli laulujen lopputulos on melko kakofooninen. Laulujen jälkeen pastori raamatusta luetaan pari kohtaa ensin malaiksi ja sitten englanniksi, minkä jälkeen pastori kertoo jonkin nokkelan tarinan. Tällä viikolla mieleen jäi erityisesti tarina uskovaisesta leijonasta... muita en sitten muistakaan, aamuhartaudessa meinaa nimittäin pää aina nuokkua enemmän tai vähemmän... 8:30 on oppilaiden aamukävely, johon emme ole osallistuneet kovin montaa kertaa, 8:45 alkaa aamujumppa. Yleensä pötkötellään ysiin asti, jolloin aloitetaan hommat. Torstaina vedettiin Elinan kanssa aamujumppa, joka oli melkolailla erilainen kuin aikaisemmin vedetyt täällä. Oli tosi kivaa saada oppilaat innostettua mukaan ja saatiin jopa kiitosta yhdeltä opettajalta!

 Jeps, eli 9:00-10:00 on töitä, johon voi sisältyä luokissa avustamista (=ei tehdä paljon mitään), SNU:ssa ollaan aika paljon (Special Needs Unit). He treenaavat Special Olympicseihin; pallonheittoa ja kävelyä. Liikuntatunnit ovat aika lailla erilaisia kuin Suomessa; täällä aina yksi oppilas kerrallaan tekee suoritteen (heittää 5 palloa) jolloin muut kököttävät maassa ja odottavat vuoroaan...tosi tehokasta... Muita aktiviteetteja meillä on yksilöfysioterapia kuivalla ja altaassa, maalaus, soft playroom jne. Yksilöfysiot ovat parasta! Terapiatilat ovat jokseenkin erilaiset kuin Suomessa, plinntejä on kokonaista 0, eli terapia suoritetaan lattialla pehmeillä matoilla.

 10:00-10:30 on tea break, 10:30-12:00 töitä, 12:00-13:00 lounas, 13:00-15:00 töitä. Usein aikataulut muuttuvat; terapoitava henkilö ei syystä tai toisesta tule terapiaan - yleensä tärkeämpien asioiden, kuten pallonheittoharjoittelun vuoksi... hohhoijjaa.. No, kukin taklaa tavallaan :) Eli työpäivät ovat melko lekoisia, ja täällä meininki on muutenkin melko rentoa. Mikään ei ole niin justiinsa - toisin kuin Suomessa. Työpäivän jälkeen on melkoinen väsymys, joka pakottaa ottamaan pienet nokoset. Häräilyn jälkeen yleensä treenaan. Tällä viikolla lähinnä liikesarjoja, joiden parissa vierähtää yleensä 1,5h. Muuta liikuntaa on vesijuoksu rintalastaan yltävässä vedessä - ja muu vesijumppailu. Tilat liikkumista varten ovat kyllä hyvät! Halli on juuri riittävän iso, että mahtuu tekemään kaikki liikesarjat ilman, että joutuisi kolauttelemaan seiniä tai muita ihmisiä. Lämpimässä on muutenkin tosi hyvä vääntää, vaikka nestettä haituu melko livakkaan tahtiin.... Uima-allas meillä on ihan tässä vieressä myös...voisi tosin olla hitusen syvempi, mutta hienoa on, että saadaan ylipäätään käyttää sitä!

Onneksi välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Mukavia ja vähemmän mukavia. Mukavaa on, kun vaparit tekevät yhdessä asioita. Tällä viikolla mm. kokattiin yhdessä illallista; pastaa(!!!) ja tomaattikastiketta! NAM! Oli tosi hyvää kaiken riisin ja tulisen pöperon jälkeen. Illalla Marika pesi lattian keittiössä. N. vartin päästä hän meni uudestaan, ja kas, kissat olivat päässeet sinne, syöneet roskia ja koko keittiö oli yltäpäältä veressä. Oli mirri vissiin vähän löukannut itsensä... Siitäpä sitten siivousta alkaen n. iltakymmeneltä. Jipii. Itse en vain oikein kyennyt hommaan, pakeni omat veret sen kaiken kissaveren näkemisen vuoksi... musta ei taidakaan tulla kirurgia...

 Eilen pelattiin yhdessä rähmäpalloa koriskentällä. Oli tosi hauskaa! Ainoa ikävä juttu oli, kun Elina nyrkäytti nilkkansa. Päästiinpä testaamaan ensiaputaitojamme, ja täytyy sanoa, että KKK on hallussa!

Ollaan lähdössä KL:ään viettämään viikonloppua. Toivottavasti Elina pystyy vähän kävelemään mukana. Ihanaa päästä shoppaamaan ja vähän nollaamaan. Ja ennen kaikkea saa pitää polvet ja olkapäät paljaana! Ja KL:ssä meitä tuskin tuijotetaan samalla tavalla kuin täällä... täällä nimittäin ollaan ainoot valkoiset...